Yksi kauneimmista joululauluista on

Karl Collanin säveltämä ja Zacharias Topeliuksen sanoittam

Sylvian joululaulu.

Vuoden pimeimmän päivän jälkeen on kiva taittaa talvi vaikka kajauttamalla laulu täysin palkein omalla pihalla/ parvekkeella yöllä kello 12. Annetaan naapureillekin vähän joulutunnelmaa ;) Kukaan ei kuitenkaan vielä tähän aikaan ole päässyt nukkumaan vaan kaikki siivoavat, paistavat kinkkua tai paketoivat lahjoja.

Lohtua pimeyteen tuo myös tieto siitä, että juhannukseen on enää 183 yötä.

Helteitä odotellessa - kurkku ojossa hoilaamaan!

Sylvian joululaulu

Karl Collan / Z. Topelius

suom. Martti Korpilahti

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,

joulu joutui jo rintoihinkin.

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan

jo pirtteihin pienoisihin.

Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki,

mi sulkee mun sirkuttajain,

ja vaiennut vaikerrus on vankilan;

oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Miss' sypressit tuksuu nyt talvellakin,

istun oksalla uljaimman puun,

miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin

ja sää aina kuin toukokuun.

Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,

ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,

ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,

sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo

sinne Suomeeni kaukaisehen!

Ja sitten kun sammuu sun tuikkesi tuo,

sa siunaa se maa muistojen!

Sen vertaista toista en mistään ma saa,

on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!

Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian

ja soi aina lauluista sointuisimman.

Hyvää joulua vaan naapureillekin!

Luukusta löytyy vielä jotain kivaa...