Joulukalenteri - kakskolmonen - osa 2, vähiin se menee ennen kuin loppuu...

 


... sekä kalenteri että aika ja etenkin se aika.

Taistelu Joulusta on kutakuinkin finaalissa. Kaikki ei ole valmiina eikä taida olla vielä seuraavanakaan jouluna. Hetki sitten ajattelin itsekseni, että olisipa vasta joulukuun ensimmäinen. Paketoisin kaikki lahjat heti kun ne olisi hankittu (nyt odottaa pannuhuoneessa vino pino paketoijaa), ripustaisin kaikki jouluvalot kerralla (edelleen yksi ikkuna kaljuna ja leikkimökin edestä puuttuu heinäseiväshärpäkkeestä puolet, kun muuntaja oli varmassa jemmassa ja piti ostaa uusi satsi, jossa oli myös muuntaja), leipoisin jo lokakuulla (tänään muksut tekivät pipareita, torttuja päätettiin tehdä päivittäin paketti kerrallaan kahvihetkelle ja jotain ehdittiin tehdä jo aiemmin) ja siivoilisin vähän kerrallaan muun siivoilun ohessa. Niin. Tai sitten en. Jotenkin luulen, että aivan samoin kävisi vaikka toisen mahdollisuuden saisikin. Meikäläinen nyt sattuu vaan olemaan joissain asioissa se viimmetingan ihminen.

Viimmetinka on ihan hyvä juttu. Silloin saa paljon aikaan ja nopeasti. Niin tänäänkin. Lähes koko joulu yhdessä päivässä. Ei ehkä sellainen joulu, jonka olisin halunnut, mutta ihan asiallinen. Kaikki tarpeellinen on, eikä mennyt edes hermot, tänään, muina päivinä kyllä. Aplodien arvoinen asia jo ihan yksistään. Yhden kerran A-tikkailla seistessäni ja selvitellessäni joulukuusen kynttilöitä h....tillisestä klöntistä meinasi karata, mutta vetäisin zenit henkeen ja vaan huokaisin ja totesin ukolle, että olis jo juhannus. Lapsoset saivat kuusensa koristeltua ja meillä on nyt blingiä olohuoneessa niin kuin Paris Hilton olisi käynyt ryynäämässä kuusen päälle. Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi esikoinen, joka käväisi juuri äsken kysymässä, että "kai sä äiti valvot tänä joulunakin myöhään ja siivoot" ja kun muka hoomoilasena kysyin, että jaa miksi, niin kupeittemme hedelmä pyöritteli vaan silmiään ja osoitti sormellaan keittiön työpöytää ja veljen huoneen räjähtänyttä sänkyä. Niin että taitaa se äitikin saada sen joulunsa. Sen, jossa saa kello kolmelta yöllä kaatua kaikkensa antaneena sänkyyn ja huokaista, kun maton hapsut ovat suorassa eikä takan päällä ole yhtään villakoiraa ja joka puolella on vaan nättiä.

Muksut "telttailevat" siskonpedissä vintissä. Ajattelivat ensin leiriytyä joulukuusen alle, mutta hylkäsivät ajatuksen, kun kerroin, että ok, mutta sitten tontut eivät pääse tuomaan ylläreitä aamuksi. Kaksi sekuntia ja unikaverit olivat vintissä ja tontuilla työrauha.

Vielä pitäisi tehdä pari juttua ja onneksi tätä päivää on vielä jäljellä :) ja ainahan sitä on vielä huominen, ainakin siihen paketointiin. Sen hylkään tältä päivää suosiolla ja toivon, että ehdin huomenna ennen kuin pukin sijainen kurkkaa ovesta ja jos en ehdi, niin improvisoidaan jotain.

Kiitos tästä joulusta. Minä lopetan nämä löpinät tähän, huomenna vielä joku pikkuinen jouluasia, mutta muuten se oli tässä.

Kiitos terapiasta, toivottavasti saitte näistä jorinoista jotain irti, jos ei muuta niin edes sen, että vaikka kuinka tuntuu, että kaikki menee päin pyllyä, niin Etelä-Pohjanmaalta löytyy eräs, jolla takuuvarmasti menee vielä huonommin.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli ihan hyvä joulu. Mies pääsi sairaalasta kotiin jouluksi ja toipuu kelkkailuonnettomuudesta hyvin. Lapset ovat iloisia, joten äitikin on iloinen. Äiti oppi ottamaan vähän iisimmin, eikä stressaa (ainakaan yhtä paljon kuin ennen) niistä olemattomista ja kissa löysi saunan ja lämmön. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Joulurauhaa nassikat ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle. "Nähdään" taas silloin. Lelukaupan täti kuittaa tähän :)

 

Viimeisimmät kommentit

Kirjoita uusi kommentti

  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Lisätietoa muotoiluasetuksista

Image CAPTCHA