Joulukuun 2. päivä - Hyvää nimipäivää Anelma ja Unelma!

 

 

Viime vuonna joulukalenterin luukuilla mukana olleet tietävätkin tarinan pienestä lehtileikkeestä. Lehtileikkeestä, joka muistuttaa minua siitä, mikä joulussa on tärkeää. Lehtileikkeestä, joka löytyy meidän seinäkalenteristamme aina joulukuun 2. päivän kohdalta...


Sinä vuonna, kun esikoinen syntyi ja joulukin oli taas jotain ihmeellistä, oli jossain lehdessä pieni juttu, jonka leikkasin irti. Tuo juttu on kulkenut mukana siitä saakka ja laitan sen sinitarralla kiinni aina joka vuosi joulukuun toisen päivän kohdalle.

Tuo pieni juttu muistuttaa minua siitä, että en pilaisi lapsiltani joulun odottamisen iloa kaikella hosumisellani, siivoamisellani ja stressaamisella vaan antaisin sen joulun ihan oikeasti tulla.

Olen yrittänyt opettaa itselleni, että ei haittaa, vaikka joka paikka ei kiiltelekään. Ei haittaa, vaikka komerot ovat siivoamatta ja taulujen päältä pölyt pyyhkimättä. Olen yrittänyt opetella kuuntelemaan lapsia, sitä mitä he jouulta toivovat, kuinka he haluaisivat joulua valmistella. Toivoisin, että lapsille jäisi joulusta mukavia muistoja. En halua, että joulu tuo lasten mieleen väsyneen, vihaisen, stressatun äidin. Huutoa ja kiirettä. Siivoamista ja mattojen pesua.

Kodin ei tarvitse jouluna näyttää suoraan sisustuslehdestä leikatulta. Koti on koti. Lasten askartelemat koristeet leviteltyinä, huoneet leikeistä sekaisin, kynttilöitä, tuoksuja, riemua. Jouluna saa olla pölyä, eikä äidin tarvitse olla puhki. Jos se vaatii likaista saunaa, pölyä ja villakoiria, niin mitä sitten. Lapsille joulu on ihme. Missä vaiheessa meidän aikuisten joulu muuttui työksi, minne se ihme katosi?

Mitäs jos? Mitäs jos tänä jouluna sitä saunaa ei olisikaan porstattu kattoa myöten? Mitä jos kaapit jätettäisiin siivoamatta? Mitä jos tänä vuonna tulisi joulu? Se oikea joulu. Ilman kiirettä, ilman huutoa, ilman stressiä. Mitä jos siistin, täydellisen kodin sijaan meillä olisikin tänä jouluna pikapikaa imuroitu, lasten koristein koristeltu, ihan tavallinen, onnellinen koti. Pölyt pyyhkimättä. Koti jossa se joulu tulisi lapsille ja vanhemmille. Myös äidille. Miltähän sellainen joulu tuntuisi.

Istahdetaan ja sytytetään ensimmäinen kynttilä.


Tässä tuo lehtijuttu - toivottavasti se antaa ajattelemisen aihetta meille kaikille.

 

"Lapsen saappaissa

 

Lapselle jokainen joulu on ainutkertainen

sillä hän on ehtinyt kokea niitä vasta jokusen.

Aikuisen onkin hyvä tietoisesti miettiä,

millaisia joulumuistoja he haluavat lapsille antaa.

Onko joulu jotain kiireistä ja kiukkuista

vai onko se sittenkin jotain ihan muuta?

 

Kiltteydellä kiristäminen kannattaa myös unohtaa,

koska täysin kiltti on yksinkertaisesti mahdoton olla.

Sävyisinkin lapsi purka joulujännitystään levottomalla kitinällä.

Kiltteysvaatimus voi myös lastata lapsen harteille

liian ison vastuun joulun onnistumisesta."


 

Viimeisimmät kommentit

Kirjoita uusi kommentti

  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Lisätietoa muotoiluasetuksista

Image CAPTCHA