Minulla kevättalven auringonpaiste saa joka vuosi aikaan kutinan ja viimeistään helmikuussa iskee VIMMA. Illat ja yöt lykitään huonekaluja paikasta toiseen ja yritetään saada vuosien aikana hankitut sekalaiset tavarat edes jotenkin sopimaan keskenään yhteen. Sisustuskärpänen puree ja lujaa. Silmät tapilla googletan kaikkia ihanuuksia, selaan lehtiä ja haaveilen. Paluu maanpinnalle tapahtuu yleensä pankkitilin kautta.

Kaukaisilta tuntuvat television sisustusohjelmat, joissa sisustusguru kysäisee puolihuolimattomasti: "onko joku erityinen tuote, jonka haluat säilyttää" ja muut rojut kärrätään ulos. Samaan hengenvetoon pihaan kurvaa huonekaluliikkeen rekka ja uudet, nätisti yhteensopivat huonekalut roudataan sisälle. Ei onnistu meillä... samoja rojuja pitää pyöritellä vuodesta toiseen.

Kun esikoinen syntyi, avautui samalla ovi myös uudenlaiseen sisustamiseen. Nallet ja muut lapsellisuudet olivat yht´äkkiä ihan normaaleja sisustuselementtejä eikä seinälle maalattua parimetristä Muumitaloakaan tarvinnut hävetä. Taivaskaan ei ollut rajana lastenhuonetta sisustettaessa, kaikki oli oikein, kaikki oli sallittua. Ihanaa.

Ongelmana oli vain sopivien tuotteiden löytyminen. Tunnustan olevani kranttu (= pohojammaata, tarkoittaa "nirso"). Harvassa olivat ne lastenhuoneeseen sopivat huonekalut ja muut sisustusihanuudet joita itselleni olisin huolinut. Mattoja ei saanut mistään. Ulkomailta löytyi vaikka mitä ihanuuksia, mutta saiko niitä täältä. Ei. Otti päähän. Kaiken maailman pilipalivehkeitä kyllä oli, krääsää ja krumeluuria. Mutta laatuhuonekaluja, kestäviä, ajattomia, ihania. Ei.

Krääsää en osta. Ikinä. Vaikka kukkarossa ei ole kuin vuori ja tili tulee ja menee samasta raosta, niin satsaan laatuun. "Köyhällä ei oo varaa ostaa halapaa." sanoi äiti ja paikkansa pitää. Vaikka kirpaisee, niin kannattaa ostaa se kalliimpi laatutuote ja elää sen kassa vuosikausia ennemmin kuin hankkia kerran vuodessa se halpa "löytö". Laadun kanssa pärjää aina. Ja pidemmän päälle myös säästää. Parhaimmat tuotteet menevät vielä omien lasten lapsillekin ja jos niitä ei halua säästää, niin laatutuotteet saa aina myytyä eteenpäin, yleensä vielä hyvään hintaankin. Joten maksan, laadusta, vaikka se kirpaiseekin joskus lujaa.

Mikä sitä nyt sitten loppujen lopuksi tulee halvaksi? Sekö, että joka vuosi hankkii lastenhuoneeseen parinkympin pilipalikrääsää, joka leviää käsiin alta aikayksikön vai se, että ostaa laatuhuonekalun joka kestää maailman tappiin ja kauemminkin vaikka se maksaisikin parisataa.

Ne, jotka ovat "hoksusta kotoisin" haistavatkin ehkä jo jotain :) Josko niitä laatutuotteita löytyisi pian meiltäkin... Saas nähdä.

Joko teillä on sisustuskärpänen herännyt talviunilta? Mitä tuotteita sinä kaipaat?

VIMMAA odotellen, "kutinaa" rapsutellen,

lelukaupan täti :)